Rajojen ja joustavuuden tasapaino henkisessä työssä

Henkisessä työssä, kuten selvännäkö-, intuitio- ja energiavälityksissä, rajojen asettaminen on tärkeää sekä omalle jaksamiselle että asiakastyön selkeydelle. Usein tiedän jo etukäteen, kuinka paljon olen valmis vastaamaan ja mitä olen luvannut tarjota ja pidän siitä kiinni. Mutta toisinaan tulee hetkiä, jolloin en vain voi jättää asioita kesken.

Kun intuitio sanoo toisin

Olin hiljattain tilanteessa, jossa asiakas kysyi viestiä edesmenneeltä puolisoltaan. Olin antanut vastaukseni, mutta hän halusi tietää lisää. Vaikka en ollut etukäteen luvannut jatkokysymyksiä, en voinut jättää asiaa roikkumaan, eikä voinut intuitionikaan. Oli kuin viesti olisi vielä keskeneräinen ja tunsin vahvasti, että minun täytyi välittää se loppuun asti.

Toisen menetyksen ja surun käsittelyssä on eri sävy kuin vaikkapa työasioiden kysymyksissä. Siinä, missä työelämän valintoihin liittyvät kysymykset voi jättää ennalta sovitun mukaisiksi, kuolemaan ja rakkauden kaipuuseen liittyvät kysymykset koskettavat syvemmältä, myös minua. Vaikka en halua antaa tunteiden liikaa vaikuttaa työhöni, joskus se vain tapahtuu, ja silloin täytyy kuunnella sekä omaa ammattietiikkaa, että intuitiota.

Rajat ovat tärkeitä, mutta niin on myös inhimillisyys

Moni henkistä työtä tekevä kamppailee samojen kysymysten kanssa: missä kulkee ammatillisuuden ja joustavuuden raja? Miten pitää kiinni omista resursseistaan, mutta samalla kuunnella asiakasta ja kunnioittaa hänen tarvettaan saada lohtua?

Minulle vastaus on tasapainossa. Pääsääntöisesti pidän kiinni sovituista rajoista, mutta jos koen vahvasti, että jokin viesti täytyy välittää tai asia viedä loppuun, teen niin. Tämä ei tarkoita, että annan aina periksi tai että annan asiakkaille loputtomasti lisäkysymyksiä, vaan että tilanteet ovat yksilöllisiä ja joskus on oikea hetki joustaa.

Opittua matkan varrelta

Tämä kokemus muistutti minua siitä, kuinka tärkeää on luottaa omaan intuitioon myös omien työskentelyrajojen suhteen. Se, että toisinaan antaa periksi, ei tarkoita, ettei olisi ammatillinen, se tarkoittaa, että toimii sydämellä ja vastuullisesti.

Henkinen työ ei ole mustavalkoista, eikä sitä voi aina tehdä ennalta määriteltyjen kaavojen mukaan. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen ja joskus asiakas tarvitsee enemmän kuin mitä alun perin ajattelin tarjota. Silloin teen valinnan tietoisesti ja hyväksyn sen.

Lopulta tärkeintä on kuunnella itseään ja toimia sen mukaan, mikä tuntuu oikealta, sekä asiakkaalle että minulle itselleni.🩷